Käyttötarkoituksia parittomalle sukalle

Pyykkiä pesevä yksilö törmää väistämättä jossakin vaiheessa parittomien sukkien ongelmaan. Erheessä ovat sukkaparit erkaantuneet ja peseytyneet toisistaan erillään ja pahimmassa tapauksessa ei toista paria löydy. Toisinaan kuitenkin käy niin, että viikkojen päästä, sohvan taustaa imuroidessa, putkahtaa sukkaparin toinen osapuoli esiin ja niin on taas käyttökelpoinen sukkapari muodostettu.

Joillekin sukille ei vain paria kuulu ja usein on urbaanissa mytologiassa syytettykin pyykinpesukonetta sukkien kadotukseen saattamisesta. Epäilen kuitenkin syiden olevan toisaalla. Voi esimerkiksi olla niin, että on jollekin ystävälle tai usein kylässä käyvälle ärsyttävälle henkilölle, jolle ei kuitenkaan kehtaa sanoa, että nyt et kyllä tule käymään, muodostunut sukkapakkomielle. Niin hän kahvia keitellessäsi saattaa vaivihkaa pihistää sukkalaatikosta yhden sukan, koska on niin ketku, että ei vie paria ikinä. Kotonaan hän silittää sukan ja asettelee sen suurieleisin festivaalimenoin kokoelmansa joukkoon sukkakellariinsa tahi missä hän lie sukkaariotansa pitäneekään.

Ongelmaksi muodostuvat nyt laatikossasi pariaan iäisyydestä iäisyyteen odottavat sukat. Ehkei ole viisasta perustaa sukkien pariutumispalstaa, jossa valkoiset tennissukat vuodesta toiseen löytäisivät itselleen kumppanin, mutta erikoisemmilla olisi aivan tuuripeliä.

Mitä voisi parittomilla sukilla siis tehdä?

Jos sukan täyttäisi vaikka hiekalla, niin sillä olisi kätevä vaikka sitä ikävää vierasta heti eteisessä motata päähän. Hän ehkä tästä niin suivaantuisi, ettei enää tunkisikaan kylään ja mikäli hän alunperinkin on sukkien katoamisen takana, niin ratkeaisi koko sukkaongelma samantien, kun eivät enää katoilisi. Kehotankin siis ensimmäisenä tällaisen mottaimen valmistamiseen.

Pitkistä polvisukista voisi valmistaa kummilapsille lahjaksi keppihevoset ja mummolle lämmittävän kauratyynyn. Näin olisivat joululahjaongelmatkin ratkottu jo alkumetreillä. Miehelle ehkä mielikuvitukselliset alushousut, mutta sitten ei tarvi olla polvisukka, ehkä.

Tavallinen puolisukka kädessä olisi mainio pölynpyyhin, voisi vain kädellä nätisti pyyhkiä menemään ja sitten heittää yksinäisen sukan pesukoneeseen.

Sukkaan voisi ehkä laittaa myös pieniä kiviä ja käyttää sitä jonkinlaisena rytmisoittimena.

Fantasiakirjallisuuteen ja ritaritarinoihin viehtyneet henkilöt voisivat sitoa sukkamytyissä vyöllensä rahoja, tupakkaa ja tuluksia. Sitten voisivat ratsastella ympäri ketoa polvisukkakeppihevoillaan ja mottailla hiekkasukalla toisiaan turnajaismaiseen tapaan. Ehkä muodostuisi sukkaritarien alakulttuuri ja parittomien sukkien markkinat.

Tällaista oli mielessä tällä erää.