sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

Tapiiri ja Kameleontti

Tapiiri ja Kameleontti olivat tunteneet toisensa jo usean vuoden ajan. He olivat tavanneet kansalaisopiston savipiirissä ja oitis havainneet omaavansa samanlaisen huumorintajun ja muutenkin yhteneväisen mielenlaadun. Viikottain he tapasivat toisiaan kahvin ja kulttuurin äärellä, eikä toisin ollut tuonakaan lauantaina, jolloin he päättivät lähteä yhdessä teatteriin. Kulttuuritarjonnankin osalta oli heidän näkemyksensä hyvin yksimielinen, ja tarkasteltuaan paikallisteatterin tarjontaa, valitsivat he ronskin ja elämänmakuisen komedian.

Tapiiri oli sukinut karvansa ja pirskoitellut päällensä uutta hajuvettä, joka kirveli Kameleontin nokassa, mutta kohteliaisuussyistä jätti hän mainitsematta ystävälleen tuoksun epämukavasta voimakkuudesta. Näytös oli molempien mieleen, Tapiiri piti erityisesti pääosan esittäjästä, joka komedian ronskiuteen nähden oli roolissaan harvinaisen uskottava ja aito. Kameleontti viehättyi esityksen musiikkinumeroista.

Näytöksen jälkeen he suuntasivat uuteen kahvilaan, joka oli mainostanut itseään sosiaalisessa mediassa. Kahvila oli molempien mielestä viihtyisä, joskin taustamusiikkivalinta sai herkkäkorvaisen Tapiirin hieman ärsyyntymään. Kameleontti tilasi molemmille kahvit ja korvapuustit, oli hänen vuoronsa tarjota, sillä Tapiiri oli maksanut teatteriliput. Ystävysten kesken ei ollut aina niin tarkkaa, että menivätkö tilit tasan ja juuri tätä molemmat arvostivat.

Korvapuusti oli herkullista, vaikka Kameleonttia hieman harmitti, että ei ollut ottanut voisilmäpullaa, sen olisi voinut puolittaa ja molemmat olisivat saaneet maistaa sitten kahta eri herkkua. Saattoihan olla, että korvapuusti oli kahvilan ainut kelvollinen tarjoamus ja jos ensi kerralla ottaisi jotain muuta, niin joutuisi pettymään. Tapiiri totesi paikan olevan sen verran laadukkaan oloinen, että varmasti olisivat muutkin pullat maukkaita ja, että ensi kerralla kameleontti voisi sitten voisilmäpullaa maistaa ja jos olisi huonoa, niin Tapiiri voisi sen syödä ja ostaa Kameleontille jo hyväksi todetun korvapuustin.

Vielä kävivät he näkemäänsä näytelmää läpi ja nauroivat suureen ääneen sen parhaille kohdille, eivätkä piitanneet ollenkaan muiden asiakkaiden paheksuvista katseista. Kameleontti yltyi jopa laulamaan erästä erityisen hävytöntä laulua, joka oli hänen mielestään näytelmän paras. Tapiiria Kameleontin riehakas esitys hieman nolotti, mutta toisaalta hän oli kateellinen ystävänsä pidäkkeettömästä ilakoinnista ja häpeämättömästä tavasta esiintyä.

Kahvit juotuaan polttivat he vielä kadulla tupakat ja sopivat seuraavasta tapaamisesta. Kahvila oli todettu hyväksi, joten sinne he tulisivat uudestaan. Tapiirin piti jo kiiruhtaa, että ei myöhästyisi viimeisestä bussista ja nopeat hyvästit vaihdettuaan kiiruhti hän läheiselle pysäkille. Kameleontti oikaisi läheisen puiston läpi ja olikin jo pian kotona. Ennen nukkumaanmenoa hän vei vielä eteisessä odottaneet roskat ja laittoi Tapiirille tekstiviestin, jossa kertoi miten mukavaa oli kun on tuollainen ystävä.

1 kommentti: