Miksi tämä blogi on olemassa?

Kaikkihan alkoi suunnattomasta kirjoittamisen palosta, jota olen viimeaikoina tyydyttänyt lähinnä omituisilla Facebook-päivityksillä. Koin kuitenkin, että ehkä näille mietteille olisi parempi olla oma fooruminsa.

Oikeastaan alkusysäyksenä toimi eräs takavarikoitu elefanttilinnunmuna, joka vaivasi mieltäni. Kyse on siis tästä: Takavarikoitu elefanttilinnunmuna saattaa jäädä salakuljettajalle

Tämä kirvoitti mieleeni seuraavat mietteet:

"Mua hämmentää tämä munamies. Tai kun en oo koskaan keräilijän mielenlaatua oikeen tajunnu. Mikä ilo on, sanotaanko nyt vaikka, varastohuoneellisesta niitä karkkiautomaatteja (mitä ne on, joilla on aina eri pää)? Pitääkö niitä käydä joka päivä hivelemässä ja miettimässä, että kuinka paljon on rahaa tähänkin muovikrääsään pistänyt?

Saati sitten, että keräilee harvinaisten lintujen munia, joista kiinni jäädessään saa karmivat sakot ja vitutuksen. 60 000 dollaria tuohonkin elefanttilinnunmunaan pistänyt, kyllä minä armahtaisin mokoman pirulaisen ihan vaan jo viitseliäisyyden takia.

Onkohan hänellä ollut kotonaan salainen munahuone, johon on kirjahyllyn takaa käytävä? Vieraille ei varmaankaan ole ollut hyvä munia esitellä, ettei joku poliisille kieli. Onko joku kielinyt, vai kuinka on munamies narahtanut, tämä mysteeri painaa otsalohkoa. Soitettu konstaapelille, että sillä Björnillä (nimi keksitty) on valtava muna, jota on Teboilin vessassa kaupannut.

Jossain vaiheessa on tämä keräily varmaankin ollut vielä ihan viattomalla pohjalla, ei ole suojeltuihin muniin koskettu, vaan perustintiltä yksi muna kokoelmaan kähvelletty. Onko lie sitten internetin munafoorumilla kokoelmaa esitelty ja retosteltu, että on saatu kontakteja, niin että viimein joku laitapuolen munafiili on harvinaisempaa artifaktia tarjonnut?

Millainen on ollut ostotapahtuma? Onko ensimmäinen kielletty hedelmä-muna tullut kuriiripalvelun tuomana kotiovelle. Pakettia on kädet vapisten aukonut kriminaaliuransa alkumetreillä haparoivia askeleita ottava munamies. Ja kuinka tästä ovat asiat edenneet aina elefanttilinnunmunaan saakka.

Onko munankerääjä joutunut tekemään useitakin hankintareissuja ulkomaille ja salakuljettanut munia kehonsa sisällä, kuin huumekuriiri ikään. En usko, että elefanttilinnunmunaa kuitenkaan on näillä keinoin hankittu.

Mikä on houkuttanut hänet lipeämään kaidalta polulta? Onko yhteyttä kenties ottanut munankerääjien maailmassa tunnettu munaguru, jolla on ollut mittava kokoelma hallussaan, mutta sairastuttuaan nyt iäkkäänä miehenä haimasyöpään, haluaisi hän nyt testamentata munakokoelmansa innokkaalle nuorelle keräilijälle. Ja tällaisesta tarjouksesta ei ole voinut kieltäytyä, toinen on kuitenkin kuolemassa syöpään, eikä tietenkään haluaisi munaharrastuksen tulevan julki kuolemansa jälkeen.

Niin on järjestelyt sitten tehty ja rahtilaivalla munasatsi saapunut.

Vai onko munankerääjä ollut vain inhottava ketku, joka kallionkielekkeeltä roikkuen on käynyt hamuilemassa milloin mitäkin rauhoitettuja munia? 

Toivon, että munakerääjä kertoisi tarinansa vaikkapa kirjan muodossa. "

Nämä olkoot blogin alkusanat. Jatkossa yritän vuodattaa tänne tajuntaani epäsäännöllisin ajanvälein.