sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Mandariinistandardi

Minkä vuoksi on niin, että jos syö useamman mandariinin (tai klementiinin, tai satsuman) täytyy viimeisen hedelmän olla joko ylikypsä, raaka tai muuten vain pahan makuinen? Pitäisikö asiaa ennaltaehkäistä syömällä jokaisesta mandariinista koepala? Tällöin voisi makunautinnon maksimoida aloittamalla siitä pilalla olevasta ja viimeiseksi nautiskella täydellisimmän hedelmän.

Voisivatkohan tehdä laadunvalvonnallisia toimenpiteitä jo mandariinitehtaalla? Palkkaisivat vaikka kiinalaisia orpoja maistelemaan mandariineista palasia, saisivat syödä sitten ne pahat heti pois. Ja vaikka muutaman hyvänkin. Vaikka kuka sen voi ylipäätään määritellä. Jospa kiinalainen orpo tykkää erilaisesta mandariinista, siellähän sitä on puhuttukin ties minkä dynastian ajoista saakka. Luulisi siinä suun mandariinille optimoituneen.

Ehkä pitäisi sitten perustaa orvoille kiinalaisille mandariininmaistokoulu, jossa purskuteltaisiin ja syljeskeltäisiin sitrushedelmiä kuin viiniä ikään. Opeteltaisiin värikartasta mandariinille ihanteellinen väri ja olisi muutenkin tarkat määritelmät oikeanmakuiselle mandariinille. Ehkä tarpeeksi pitkälle koulutettu orpo oppisi jopa hajun perusteella tunnistamaan vääränmakuisen mandariinin.

Muodostuisikohan mandariiniorpojen keskuuteen erilaisten mandariinimakujen ihannoijia, heitä jotka vannoisivat esimerkiksi etelärinteessä kasvaneiden, mehukkaiden, mutta väljähtäneenmakuisten mandariinien nimeen, tai kuivalla kaudella näivettyneen mandariinipuun hedelmien nautiskelijoita. Tavallinen rahvashan saisi kaupasta enää vain standardoituja, oikeanmakuisia mandariineja.

Joskus voisi sitten joku mandariiniorpo naapurilleen syöttää tehtaasta tuomaansa tulvakauden vettynyttä mandariinia ja saada käännytettyä pian koko naapuruston mandariinikapinaan. Miksi on rahvaalle syötetty tylsää standardimandariinia, kun vettynyt on paljon parempi. Huutelisivat kaduilla ja kaatelisivat vimmoissaan roskikset pitkin kenturaa.

Ehkä on siis parempi jokaisen omat mandariininsa valita.

2 kommenttia:

  1. Ei niitä siellä tehtaalla kannata maistella, pilaantuvat kuitenkin matkalla kauppaan. Pekkalle ennemmin maistelija hommiin ja kauppias saa sitten pilaantuneista hyvityslaskun ja voi sen vähentää seuraavan mandariinikuorman laskusta.

    Jaaha pitikö tässäkin olla captcha alla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Otetaan captcha poies. Ajattelin, että ehkä mandariiniorvot viihtyisivät keskitetysti tehtaassa ja saisivat toisistaan vertaistukea. On myös niin, että mikäli laatua tarkkaillaan jo mandariineja pakatessa, ei kuljetuksessa kuluteta ylenmäärin energiaa myymäkelvottomien mandariinien kuljettamiseen ympäri maailmaa. Nykyaikana kuitenkin hiilijalanjälki voi olla juuri sen yhden pilaantuneen mandariinin verran liian iso.

      Poista